Sinä kuuluisa motivaatio... Vihdoin olen löytänyt oman motivaationi. Tajunnut mitä se oikeasti on ja mitä se oikeasti tarkoittaa. Ennen motivaatiostani puuttui se jokin tärkeä asia. Mutta nykyään ajoittain motivaatiota löytyy vaikka muille jakaa.
Vaikka motivaatio oli suuri huomasin myös ajoittain epäonnistumisen "pelkoa". Ennen suoritusta mielessäni pyöri ajatus siitä kun epäonnistun, joka ei ollut varsin mukava tunne ennen suoritusta.
En pelännyt pukkeja tai tippumisia, epäonnistuneita teitä tai huonoja hypyjä, mutta pahin oli epäonnistumisen pelko. Opin onneksi käsittelemään ajan myötä ajatusta epäonnistumisesta ja otin kisa suoritukset saman arvoisiksi kuin ratsastus tunnilla käydyt asiat.
1.8-2.8.2015 Pääsin toteuttamaan sen hetkistä unelmaa. Joka oli minulle todella iso juttu.
Lahdessa tunnelma oli katossa ja pääsin ensimmäistä kertaa tuntemaan kunnon kisa fiiliksen.
Tuntsareiden jälkeen olin valmis myymään kaikki ratsastus tavarani, sillä minun ja fionan kisaura tulisi päättymään. Silloin se oli todella iso juttu minulle. Vaikka Fiona on vain ratsastuskouluponi, se oli silti se poni jolla kisasin kunnolla. Jotkut varmasti ajattelevat tästä ettei se noin iso juttu ole jos joutuu vaihtamaan hevosta, mutta minulle se oli iso juttu.
Elokuun alussa en tiennyt yhtään kenellä tulisin menemään jatkossa. Toisin sanoen en halunnut mennä sillä hetkellä kenelläkään muulla kuin fionalla. Asenne oli sillä hetkellä mikä oli ja motivaatio taso oli todella alhainen.
Sillä hetkellä tuntui siltä, että Atte on se oikea. Alussa en osannut mielestäni enää ratsastaa, en tuntenut hevosta ollenkaan, en vain yksinkertaisesti tiennyt atesta sillä hetkellä mitään. Vaikka mielestäni mikään ei onnistunut jatkoin silti ahkerasti treenaamista. Rupesin luottamaan Atteen päivä päivältä enemmän, se kai auttoi minua myös motivoitumaan ja nostamaan asennettani ylöspäin. Tajusin myös, että olen oppinut tuntemaan Attea, käsittelemään sitä ja tulkitsemaan hevosta paremmin.
Jatkoimme vain treenaamista yhdessä ja aina opimme jotain uutta toisistamme. Jossain vaiheessa meni vähän heikommin ja taas jossain vaiheessa kehityttiin enemmän.
Nyt kun olemme päässeet treenaamaan kunnolla, motivaationi on kasvanut tosi paljon!!
Voisin vaikka mennä joka päivä tallille ratsastamaan. Tällä hetkellä miun panostus ratsastukseen on 100%. Tällä hetkellä asenne super hyvä ja motivaatiota satakertaa enemmän kuin ennen!
-Lotta